___________________________________________________________________________
Minulla on aina ollut ongelmia saada kuviksen työt valmiiksi samaan
aikaan muiden kanssa. Yleensä tämä johtuu puhtaasti siitä etten keksi
työlleni mitään aihetta. Viime vuonna kuvaamataidon tunnilla yritin
jälleen saada työtäni valmiiksi suurimman osan luokastamme jo
suunnitellessa seuraavia projektejaan, tai tehdessä välitöitä. Huomasin
kuinka kaverini siinä vieressäni sitten hissukseen piirteli jotain.
Yritin udella mitä, mutta hän ei suostunut kertomaan. Tunnin lopussa
hän tuli luokseni leveästi hymyillen ja antoi minulle tunnilla
askartelemansa kortin, tämän; http://oi59.tinypic.com/2i1gkns.jpg
Katsoin sitä hetken hiljaa ja aloin sitten nauraa niin paljon, että vedet nousi silmiin. Tämä oli minusta todella ihanaa, sillä minulla oli muutenkin ollut silloin todella huono päivä. Ystäväni yhtyi nauruun. Ei hän korttia ollut mitenkään kovin "huolella" tehnyt (kuten voitte huomata..), mutta ajatus oli todella upea.
Tämä merkitsi minulle suuresti, sillä kyseinen kaverini ei pidä hopeanuolesta eikä ole edes nähnyt animea paria jaksoa pidemmälle. Silti hän tietää sarjasta aika paljon, kun minä siitä kuulemma aina jaksan jauhaa. Rehellisesti sanottuna en edes tiennyt, että hän aina kuuntelee. Tämä kortti kuitenkin osoitti minulle kuinka ajattelevainen kyseinen ihminen on ja että hän tulee aina olemaan se kultaisin ystäväni.
Tämä nyt vain sivusi gingaa ja on minulla kasapäin muitakin ihania muistoja, mutta tämä oli minusta omalla tavallaan se kaikista kaunein :)"
Katsoin sitä hetken hiljaa ja aloin sitten nauraa niin paljon, että vedet nousi silmiin. Tämä oli minusta todella ihanaa, sillä minulla oli muutenkin ollut silloin todella huono päivä. Ystäväni yhtyi nauruun. Ei hän korttia ollut mitenkään kovin "huolella" tehnyt (kuten voitte huomata..), mutta ajatus oli todella upea.
Tämä merkitsi minulle suuresti, sillä kyseinen kaverini ei pidä hopeanuolesta eikä ole edes nähnyt animea paria jaksoa pidemmälle. Silti hän tietää sarjasta aika paljon, kun minä siitä kuulemma aina jaksan jauhaa. Rehellisesti sanottuna en edes tiennyt, että hän aina kuuntelee. Tämä kortti kuitenkin osoitti minulle kuinka ajattelevainen kyseinen ihminen on ja että hän tulee aina olemaan se kultaisin ystäväni.
Tämä nyt vain sivusi gingaa ja on minulla kasapäin muitakin ihania muistoja, mutta tämä oli minusta omalla tavallaan se kaikista kaunein :)"
- Emilia
___________________________________________________________________________
"Ensikosketukseni Gingaan tapahtui ollessani viiden vanha, ja saaga on kulkenut rinnallani jo yli 15 vuotta. Ajan kultaamia muistoja on lukuisia, mutta valintani kallistui lopulta erääseen lapsuudenkokemukseen, jolla on ollut korvaamattoman arvokas myötävaikutus elämääni.
Olen ainoa lapsi ja kasvoin perheessä, jonka keskinäiset siteet olivat syntymästäni saakka hauraat ja häilyväiset. Ala-asteaikainen kouluni sijaitsi luonnonläheisellä paikalla pienen metsäkaistaleen kupeessa. En koskaan tuntunut sopeutuvan joukkoon ja jouduin alituisen kiusaamisen ja syrjinnän kohteeksi, luokallamme kun oli otollisesti pariton määrä oppilaita. Vietin monet välitunnit omissa oloissani – olin se ylimääräinen, tarpeeton.
Yksi koulupäivä on jättänyt ikuiset jälkensä muistoihini. Vaikka talvenselkä oli jo taittunut, lunta oli yhä vuodenaikaan nähden paljon. Istuin ruosteisen verkkoaidan päällä pihan kauimmaisessa nurkassa ja katselin apaattisena lumipeitteen suojissa uinuvia puita. Samassa kuulin hangen narskuvan pakkaskenkien alla ja huomasin kahden hahmon lähestyvän minua. He olivat luokallani olevat kaksoset, joiden kanssa minulla oli toisinaan tapana leikkiä Hopeanuolesta tuttuja Kain veljeksiä. Juoksentelimme metsissä ja pelloilla kuvitteellista villisikaa jahdaten, kiipeilimme hiidenkivillä ja hyppelimme metsäpuron äärellä hahmoihimme vahvasti eläytyen. Nuorimmaisena ja tummansinisestä väristä pitävänä minä olin Kurotora – suomidubin mukaisesti Musta tiikeri – ja ummistin jopa oikean silmäni leikin ajaksi.
Kaksoset istuutuivat vierelleni ja tuntuivat vaistoavan alakuloisen mielentilani. He kietoivat kätensä ympärilleni, ja toinen heistä sanoi lempeällä äänellä: "Älä sure. Voit aina olla osa meidän perhettämme. Me ollaan Tiikeriveljekset." Nuo sanat sulattivat sydämeni kuin kevätaurinko, joka sinä iltapäivänä valaisi kirkkaasti koulutietämme.
Ennen tuota päivää en tiennyt, mitä lähimmäisrakkaus merkitsee, millaista on tuntea kuuluvansa joukkoon ja kelpaavansa toisille omana itsenään. Gingalla on ainutlaatuinen kyky yhdistää ihmisiä. Se on ehtymätön voimanlähde, jonka kunnioitettava moraali ja lämmin toverillisuus valavat uskoa aitoon ystävyyteen."
- Lycaon
___________________________________________________________________________"Ensikosketukseni Gingaan tapahtui ollessani viiden vanha, ja saaga on kulkenut rinnallani jo yli 15 vuotta. Ajan kultaamia muistoja on lukuisia, mutta valintani kallistui lopulta erääseen lapsuudenkokemukseen, jolla on ollut korvaamattoman arvokas myötävaikutus elämääni.
Olen ainoa lapsi ja kasvoin perheessä, jonka keskinäiset siteet olivat syntymästäni saakka hauraat ja häilyväiset. Ala-asteaikainen kouluni sijaitsi luonnonläheisellä paikalla pienen metsäkaistaleen kupeessa. En koskaan tuntunut sopeutuvan joukkoon ja jouduin alituisen kiusaamisen ja syrjinnän kohteeksi, luokallamme kun oli otollisesti pariton määrä oppilaita. Vietin monet välitunnit omissa oloissani – olin se ylimääräinen, tarpeeton.
Yksi koulupäivä on jättänyt ikuiset jälkensä muistoihini. Vaikka talvenselkä oli jo taittunut, lunta oli yhä vuodenaikaan nähden paljon. Istuin ruosteisen verkkoaidan päällä pihan kauimmaisessa nurkassa ja katselin apaattisena lumipeitteen suojissa uinuvia puita. Samassa kuulin hangen narskuvan pakkaskenkien alla ja huomasin kahden hahmon lähestyvän minua. He olivat luokallani olevat kaksoset, joiden kanssa minulla oli toisinaan tapana leikkiä Hopeanuolesta tuttuja Kain veljeksiä. Juoksentelimme metsissä ja pelloilla kuvitteellista villisikaa jahdaten, kiipeilimme hiidenkivillä ja hyppelimme metsäpuron äärellä hahmoihimme vahvasti eläytyen. Nuorimmaisena ja tummansinisestä väristä pitävänä minä olin Kurotora – suomidubin mukaisesti Musta tiikeri – ja ummistin jopa oikean silmäni leikin ajaksi.
Kaksoset istuutuivat vierelleni ja tuntuivat vaistoavan alakuloisen mielentilani. He kietoivat kätensä ympärilleni, ja toinen heistä sanoi lempeällä äänellä: "Älä sure. Voit aina olla osa meidän perhettämme. Me ollaan Tiikeriveljekset." Nuo sanat sulattivat sydämeni kuin kevätaurinko, joka sinä iltapäivänä valaisi kirkkaasti koulutietämme.
Ennen tuota päivää en tiennyt, mitä lähimmäisrakkaus merkitsee, millaista on tuntea kuuluvansa joukkoon ja kelpaavansa toisille omana itsenään. Gingalla on ainutlaatuinen kyky yhdistää ihmisiä. Se on ehtymätön voimanlähde, jonka kunnioitettava moraali ja lämmin toverillisuus valavat uskoa aitoon ystävyyteen."
- Lycaon
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentteja valvotaan. Lähetä viestisi kuitenkin ihan rauhassa hyväksymistä odotellessa.